Minä ooon niiiin onnellinen. On helppo olla.
Hiekkaa korvan takana, olkapäät punasina ja pohkeet pinkeinä. Pallo paljon ilmassa, myös keltainen, suuri pallo. Ja rannalla juostessa voi unohtaa ettei osaa lentää.
Korvan takana on muutakin. Paaaljon muistoja menneiltä päiviltä- Salamancan ja Valencian, synttärikemujen ja biitsillä köllöttelemisen, vuorien ja appelsiinifarmien, 7-paikkaisen auton ja varvassandaalien, Decathlonin ja Candelarion saluunan, kitaran ja nokkahuilun, Samuelin ja Manuelin, 21 ja 22 vuoden...väliltä.
Te ja minä - ME - oltiin siellä ja täällä, istuttiin autossa ja kiivettiin vuorelle, soitettiin kitaraa ja laulettiin, kiivettiin puuhun ja juostiin puistossa.Tutustuttiin.
Kuunneltiin hiljaisuutta, naurua ja puhuttiin isoja asioita. Oltiin toinen toisemme kanssa ja lähellä. Elettiin vain hetkiä varten.
Opitaan paljon lentopalloa. Ostetaan ehkä korkkarit(ostettiin), syödään hyvää ruokaa ja edelleen ihania aamupaloja. Ja jatketaan lomaReissua. Lauran synttäriks saatiin kakkua, mansikkasuklaajätskisellaista, myös herkullista salaattia, ainutlaatuista musiikkia kaikille palomitoille DE VERDAD, ja laatuseurue. Pedro ollut koko ajan mukana (ja Tiina myös). "Te extrano mucho, eres toda mi vida, Palomita tienes unos ojos muy lindos y ya estas en mis brazos.."
Elämä on kaunis ja NIIN hyvä elää meille...(Paljon ei voi kertoa)
Onnellisina, Laura&Iina
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Bejarista Salamancaan
Kiipesin ylös kohti aurinkoa ja lauloin koko matkan.
Topologian kirjakin pääsi sierra de Bejarin huipulle.
Lumi oli ylhäällä kovaa ja suli alempana puroiksi.
Alastullessa eksyin reitiltä ja löysin itseni risukosta
-joka jatkui ja jatkui loputtomiin. Laulu vaihtui ärsytykseen
jonka päästin ilmoille.
Kävelin takaisin kohti Bejaria ja ajattelin oikaista asfalttitietä pitkin
-ja löysin itseni toisesta kylästä, Candelarista. Oikaisin kylän poikki tienlaitaan,
nostin peukalon pystyyn ja hyppäsin ensimmäiseen ohiajavaan autoon.
Bejarin bussiasemalla tapasin tutut bandakarhut.Laskureissu naapurivuorella
oli onnistunut ja työillä naamat messingillä.
Lähdettiin yhdessä Salamancaan.Herkuteltiin, kahviteltiin, lenkkeiltiin, etsittiin tuhannen vuoden onnea, kahviteltiin, harjoiteltiin espanjalaisten käsimerkkejä ja taas herkuteltiin.
Elo on onni.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
maanantai 1. maaliskuuta 2010
onnenhetkiä
Istuin kerran penkillä ja
söin jäätelöä. aurinko paisto ja
oli lämmin. gualquivir virtaa siellä vielä
tänäki päivänä. ja tuoreet appelsiinit tuoksuu.
Juoksen ja on pimeää ja märkää.
Mietin jos vaikka näkisin pöllön
ja näänki eri tirppoja ja pupun.
ja miehen joka ei tullu varjosta onneksi
pois. Ylämäessä otan spurtin ylööös sillalle,
ja nään kaikki autot ja kaupungin valot.
Tarkistan vielä yhesti oikeen metroaseman
haen baanania kaupasta ja lähen pelaamaan.
sopiva maila löytyy muutaman kainalokepin
jälkeen. Sama vanha tuttu reikäpallo eri kielellä
ja siksi un poco confundido. Pero superfelizz.
"Venga, vamo, venga"
söin jäätelöä. aurinko paisto ja
oli lämmin. gualquivir virtaa siellä vielä
tänäki päivänä. ja tuoreet appelsiinit tuoksuu.
Juoksen ja on pimeää ja märkää.
Mietin jos vaikka näkisin pöllön
ja näänki eri tirppoja ja pupun.
ja miehen joka ei tullu varjosta onneksi
pois. Ylämäessä otan spurtin ylööös sillalle,
ja nään kaikki autot ja kaupungin valot.
Tarkistan vielä yhesti oikeen metroaseman
haen baanania kaupasta ja lähen pelaamaan.
sopiva maila löytyy muutaman kainalokepin
jälkeen. Sama vanha tuttu reikäpallo eri kielellä
ja siksi un poco confundido. Pero superfelizz.
"Venga, vamo, venga"
Tilaa:
Kommentit (Atom)
