Puolivuotta on vähän ja siihen mahtuu paljon;
makuja, tuoksuja, värejä, paikkoja, hajuja. Uusia ja vanhoja tuttuja, täynnä muisteltavaa vielä pitkäääään.
Kevät ja retiro. Madrid.
Madridin sydän. Kesä alotettiin jo, vaikka lammikon vesi oli vielä hyytävän kylmää eikä puissa näkynyt versoja. Mieli oli täynnä intoa, odotusta, suunnitelmia espanjaelon ja ajan suhteen. Paikka, joka kevään edetessä täyttyi millon katutaiteilijoista, milloin puolimaratoonin juoksijoista, milloin parastaseuraa-kokoonpanosta aina uusien suomivieraiden kanssa. Ja mikä hämmästyttävintä, siellä ne ihmiset vielä tänäkin päinänä soutaa ja soutaa.....
Bejar. Toinen koti(vai kolmas vai neljäs vai viides vai mitensemeni..).
Lumihuiput, joilla vaan hullut suomalaiset tarpoo hihattomilla, lenkkarit ja sukat litimärkinä. Tai polttavassa auringonpaisteessa, vähällä vedellä ja minuutilleen repunkantovuoroja laskien. Candelarion ainokaisessa antiikkiliikkeessä David hermostui kun niitä hulluja huijataan maksamaan vanhasta peltipurkista enemmän kun 50senttiä.
Valencia. Erkun ja Laura K:n paikka. Josta tuli myös meiän paikka. Fallasin pommi-iskun jäljiltä vieläkin korvissa soi.. Paikka, jossa ihan oma kieli (praxima parada) ja amiga-kebab-baari, siempre con bebidas gratuitas y comida muy buena. Tuo kaikenkirjava joukko jokaikinen aurinkoinen aamu biitsiverkko olalla, pallo kainalossa ja eväät repussa valkoista hiekkarantaa kohti suuntaamassa. Parasta meri ja calle de justo y pastor.
Canarria. Kaikkien naturistien paratiisi. Ah, sitä punasen pinnan määrää. Mutta Pirkon ja Eeron luona meillä oli paras mahdollinen onnellisten saari(kesäloma nro 4?), mummolan maut ja vastaanotto. Adrenaliinia suonissa kiivettiin vuorenrinnettä ja illalla personal trainer ja saver tasapainotti lenkin sopivaksi.
Marokko. Positiivinen yllätys nro2. Fesin kirkkaasti korkeimman vuoren huiputus, maauimala, perikseantamaton tinkiminen. Raekuuro, joka muuttui valtavaksi tulvaksi vieden rotat mennessään. Saaden lenkkarit haisemaaan ja kissan sähisemään. Iina,Veera,Laura,Erkku,Tuomo,Hannu.
Portugal. Tytöt, Pedro ja Brunoki reissussa. Sierra de Estellan oksettava lammaspaimen, laskettelukeskus ja hippilettien teko. Yö meni sumussa tukkien takana.
Rannikolla tuuli ja ei menty uimaan. Juostessa löydettiin delfiininpoikanen, jonka matka oli päättynyt hiekalle auringonpaahteeseen.
Salamanca. Lauran paikka. Espanjan paras paikka (?)! Siskonpedissä aina tilaa kaikille meille kolmelle ja kerran neljännelle ja viidennelle. Muistoja riiitttäää: on synttärit, davidit ja edut ja alexit, on platsa mayor, viulisti, on katedraali, onnensammakot, on pelikentät, joenvarsijuoksut, on kiipeilyseinät, on tunnelmaa.. Sinne jäi yks jos toinen pala. sydämestä.
Andorra. Eihän sitä paikkaa voi ees olla! Ne maisemat aiheuttaa vieläki kylmiä väreitä. Ja ihmiset! Sekin ihana vaeltajamies joka tuli meijän iltanuotiolle koiransa kanssa ja tarjos kaiken mahdollisen apunsa. Ja siellä toisella tuvalla Alex, David, Angel ja muut. Joku hullu yritti hypätä nuotion yli ja jäi välille..
Valladolid. Mikä tää paikka onkaan???? siis meiän paikka. Siis veeran paikka. Jonka oppi tuntemaan "kuin omat taskunsa" heti kolmen päivän paikallaolon jälkeen (mucho gusto). Eihän tää oo ku 350000 asukkaan kaupunki ja kaiken kukkuraksi leonin päämaja. Yks yhteinen viikonloppu rentoutuen tyttöporukalla, mm. KIINALAINEN RUOKA, aamupalat, ruutuhyppelyt ja paikalliset kylähullut. Vesisade syrjäytti suunnitelmat pohjoisespanjan vallottamisesta..Se odottaa edelleen kertaa parempaa. Loppuaika olikin yksi niistä parhaista. Tenttiinluku playalla, katukahviloissa, plaza mayorilla, san pedron harmaiden kivimuurien suojassa. Joka aamuinen salitreeni PT:n valvovan silmän alla, muiden pullistelijoiden epätoivoiset fiesta-kutsut, hajoilu kaikkeen tähän lopputenttien tuottamaan työmäärään ja epätoivoon, kunnes taas aurinko näyttäytyy harmaan pilviverhon takaa saaden toivon taas syttymään. Joka kadunkulman iki-ihanat kiinankaupat(TODO A 2€), shoppailut, alli-oli-jugurtti-pasta-herkut. Iinan taskut on kahden viikon jälkeen edelleen hukassa, tää ei ookkaan niin selkee ku madridin metrolinjat. Onneksi vielä aikaa opetella. Mutta. Huomenna, PT:n ohjauksessa tiukka salitreeni ja SAUNAAN! Niin, ja aurinko tietty paistaa huomenna. Sikälimikäli todennäköisyyksiin on uskominen:
Si fue soleado hoy y ayer será soleado mañana con probalididad 0.8!!!!!!! JODER!!!!
Veera ja Iina
/>
