Cuencacuencacuencacuenca

Ehkä hermostuin kaikenmaailman kantamuksiin.
Istahdettiin kadunkulmaan syömään mansikoita.
Sännättiin sinnetänne, lentokentältä bussiasemalle ja renfeille.
Lopulta juna vei meidät perille.



Cuenca olikin paikka! Ne kalliot, vuoret, vanhat jokiuomat ja kotkat. Hei,
lenkkarit pois, joen yli ja kiipeämään tuota kallionseinämää!
Tärisin adrenaliinista.



Nuotiolta palattiin leiriimme- löydettiin vain painaumat nurmessa ja sandaalit.
Eihän niin voi käydä!! Minkätakia joku vei toisen tiipiin??
Jatkettiin matkaa ja päädyttiin yöksi hotelliin.



Närhi ei edes tienny että seurasin sitä.Ja kotka kai luuli ettei kukaan muu tiedä missä sen koti on. Se kiikari oli loistova ostos.