Se istui tyytyväisenä auton kyydissä ja katseli ohitse vilahtelevia
maisemia. Vuoristopuroja, idyllisiä pikkukyliä ja metsää!
Matka jatkui aina vaan ylemmäs ja Pedroa huimasi välillä kovassa
vauhdissa.Onneksi se oli kuitenkin rohkea, eikä edes itkenyt.
Perillä ylhäällä sen eteen avautua henkeäsalpaavan kaunis näky ja
se nautti täysin siemauksin kuunnellessaan kaunista soittoa
ystävänsä polvella istuen.
Se lumoutui myös kukkivista omenapuista, joiden oksilla se torkahti pienille päiväunille.
Auringon laskiessa Pedro haaaukotteli kuuluvasti ja tytöt päättivät, että nyt on pikkuisen nukkuma-aika. Ajettiin ylös toisille vuorille ja puiden kätköön. Läheiseltä hakkuuaukiolta kuului kuitenkin kummallista meteliä ja Pedro halusi selvittää tilanteen. Ja mitä kummaa se näkikään! Kaksi portugalilaista poppamiestä, jotka tekivät taikojaan yötuulen vinkuessa.
Kylmän yön jälkeen matka jatkui kohti rannikkoa. Ah, Pedro rakasti merta!
Se nuuhki suolaista ilmaa innoissaan. "katsokaa, mennään tuonne!!", se huusi osoittaen hännällään hyljättyjä veneitä.
Seuraavana aamuna jatkettiin kohti toista rantaa. Matkalla löytyi kauneimpia kukkia mitä Pedro oli eläissään nähnyt!
Seuraavalta rannalta, simpukoiden keskeltä löytyi Pedrolle uusi ystävä Bruno. Bruno keräsi vähäiset kimpsunsa kasaan, ja lähti sekin portugalinvalloitukseen.
Seuraavaksi tie vei Portoon ja Bragaan. Pedro ja Bruno hihkuivat innosta myös kaupunkikierroksilla.
Kotimatkan alkaessa kolmannen päivän iltana ja kaksi väsynyttä matkalaista nukahti
tyytyväisinä auton takapenkille.mm.
hyvä tyyppi tuo pedro.
VastaaPoistaTeillä näyttäny olevan aika hienoa sielä :)
VastaaPoista